2/22/2018

bum chic

Oltuaan kaksi viikkoa eristyksissä melkein kaikesta ja kaikista, alkaa tajuta sen olevan melko tylsää. Äiti haluaa mun joko lopettavan lukion tai siirtyvän kotiopiskeluun, mutta mulle sosiaalisuus on paikka paikoin tosi tärkeää ja tykkään olla ja touhuta. Tämä pariviikkoinen ei ole ollut yhtään niin puhdistava tai leppoinen kuin muut kuumeilujaksot. Yleensä ne on sellaisia että kerään voimia ja siivoan ja katson How to be singlen ja sitten olen taas täysissä sielun ja ruumiin voimissani. Nyt olen maannut sängyssä käymättä kaupassa kertaakaan kahden viikon aikana ja katsonut Frendejä. Se on ihan tyhmää tyhmää tyhmää, koska tämä on selvästi vääränlainen kuume. Niin, mulla tosiaan on stressi/rasituspohjainen kuume ja se on melko pysyvä, hauskuutta lisäävä elementti mun elämässä. Nyt on ollut kaksi viikkoa ihan tylsää. Mä en ole edes pelannut lohikäärmeidenkoulutuspeliä.

Innoissani olen siitä, että kahdeksan päivän päästä lennän Oulusta Helsinkiin pariksi päiväksi ja sitten Irlantiin katselemaan menomeininkejä viikoksi. Aion olla strong independent woman ja pärjätä ihan itse. Ja täytän kohta seitsemäntoista! Se on melko turha, sellainen väliinputoajaikä, mutta silloin kuulemma nainen on kauneimmillaan ja höpö höpö. Minä ainakin ajattelin pysytellä yhtä bum chicinä.

Mä opettelin kirjoittamaan oikein Richard Scarryn touhukas maailma, ekan kerran kun yritin, se oli ridchassscarryn touhukas maailma, niin kuin sen lausun. Sit mä opettelin laulamaan suvivirren stadin slangilla ja olin siitä ylpeä. Breakfast at Tiffany's on mun kaikkien aikojen suosikkielokuva ja vihdoin sain sen DVD-versiona. Jaksoin myös avata tietokoneen ensimmäistä kertaa blogin aloittamisen jälkeen. Iltaisin on kivaa kun huoneessa on oranssia. Mulla on myös periaatteessa merinäköala; jos oikein tarkasti tihrustaa niin siitä näkee sentin paksuisen suikaleen.

Yhtenä yönä näin unta, jossa oli torneja ja googletin mitä tornit unessa tarkoittaa. Ne oli korkealle tähtääviä suunnitelmia ja hankkeita, joilla on myös mahdollisuus onnistua. Sitten muistin että se oli WTC-torni ja olin sen sisällä ja sit se räjähti ja minä sen mukana. Hyvästi sitten korkealle tähtäävät suunnitelmat. Kerroin isille haluavani soittaa saksofonia ja sen jälkeen aloin muistelemaan riparia, enkä enää saanut unta. Vanhojentanssipäivänä ostin junalipun seitsemän minuuttia ennen lähtöä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti